Aseman sähkötöistä vastaava projektipäällikkö pitää käsissään sähköurakan lankoja ja vastaa 19 erillisurakan etenemisestä aikataulussa. Koko metroaseman toiminta on sähköstä riippuvainen.
Soukan metroaseman sähkönsyötöstä vastaavan projektipäällikkö Niko Mannisen työpaikka, Soukan työmaatukikohta, sijaitsee keskellä Soukan keskustaa.Manninen ohjaa ja valvoo Soukan aseman
sähkötöitä.
– Sähköurakat voivat alkaa, kun aseman runkorakenteet ovat valmistuneet, eli nyt kevään 2019 aikana. Betoniseinien on oltava pystyssä ja viimeisteltyjä, jotta niihin voidaan kiinnittää kaapelihyllyjä,
joiden varassa sähkökaapelit kulkevat, Manninen sanoo.
Ensimmäiseksi aseman sähkötöissä asennetaan nousujohdot, jotka liittyvät suuriin sähkökeskuksiin. Niitä seuraavat pienempien ryhmäjohtojen asennukset, jotka vievät virtaa yksittäisiin laitteisiin. Sähköistyksessä edetään alueittain aseman alaosasta ylöspäin. Valmiiksi saatuja alueita testataan samalla, kun sähkötöissä siirrytään eteenpäin.
Metron ydintoiminnot sähköstä riippuvaisia
Peruskaapelointi jatkuu lähes rakennusurakan loppuun asti. Soukan urakassa on itse sähköurakan lisäksi 19 sähköön liittyvää erillisurakkaa. Tärkeitä ovat esimerkiksi turvalaiteurakka, rakennusautomaatio ja
monet säätölaiteurakat, jotka ohjaavat muun muassa aseman taloteknisiä järjestelmiä, kuten ilmanvaihtoa.
– Sähkö on yksinkertainen asia itsessään, mutta ilmankaan ei pärjättäisi. Käytännössä lähes kaikki metron toiminnot ovat sähköstä riippuvaisia, Manninen sanoo.
Mannisen työnä on seurata 19 erillisurakan aikataulua, työn laatua ja töiden yhteensovitusta Soukan aseman urakassa.
– Jollain tasolla minun on oltava kartalla kaikkien 19 urakan tilanteista, mutta tarvittaessa voin tarkastaa asioita suunnitelmista, joita on 700 kappaletta sähköisessä muodossa. En ole yksin – meillä on hyvä
talotekniikan tiimi, jonka kanssa ratkomme yhdessä asioita, sanoo Manninen.
Yhteensovittamista ja logistiikkaa
Keväällä 2019 tärkeässä roolissa ovat yhteensovituspalaverit erillisurakoitsijoiden kanssa. Niissä sovitaan muun muassa eri töiden aikataulusta, työjärjestyksestä ja vaadittavasta työn laadusta. Syksy 2019 on
sähkötöissä kiireistä aikaa, kun asennustyöt ovat täydessä vauhdissa.
Mannisen työpäivät kuluvat työmaakoppien ja tunnelin välillä. Hän jalkautuu varsinkin asennusvaiheessa useamman kerran viikossa työmaakierrokselle, jossa käydään läpi töiden etenemistä, laatua ja malliasennuksia.
– Asennettujen tuotteiden on täytettävä tarkat vaatimukset. Minun lisäkseni Länsimetroprojektin suunnittelija ja valvoja käyvät malliasennukset läpi ennen kuin asennukset voidaan aloittaa työmaalla. Malliasennukset määrittelevät asennusten laadun ja etenemistavan, sanoo Manninen.
Sähkötöissä pääkeskukset ovat massiivisia, ja suuret kaapelikelat voivat painaa 2, 5 tonnia. Rakennusvaiheessa logistiikka luo omat haasteensa.
– Suuret kuljetukset viedään perille kuorma-autoilla. Keskukset viedään paikalle aikaisessa rakentamisvaiheessa, koska ne on helpompi asentaa, kun ympärillä on vielä tilaa, Manninen kertoo.
Parasta nähdä työn tulokset
Manninen on työskennellyt pitkään Are Oy:llä työnjohtotehtävissä. Koulutukseltaan hän on sähkövoimatekniikan insinööri, ja opiskeluaikana käytännön asennustyöt tulivat tutuiksi.
– Minusta on tärkeää nähdä, miten asentaja asiat näkee, Manninen toteaa.
Tekniikka ja rakentaminen ovat aina kiinnostaneet Mannista.
– Jo hiekkalaatikolla muut lapset kutsuivat minua insinööriksi, kun tykkäsin rakennella kaikenlaista. Se ei ole kadonnut mihinkään; nykyisin nikkaroin omaksi ilokseni mökillä, Manninen sanoo.
Työssä vaaditaan Mannisen mielestä pitkäjänteisyyttä, sillä aseman rakentaminen on pitkä prosessi. Myös paineensietokykyä ja reagointi- ja ongelmanratkaisutaitoja tarvitaan.
– Itse pidän siitä, että joka päivä on erilainen. Työssä ei riitä myöskään pelkkä tekninen osaaminen, vaan on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa, Manninen sanoo.
Parasta on nähdä oman työn tulokset.
– Kun tulin Soukan työmaalle töihin syksyllä 2018, täällä oli vain tyhjä, louhittu luola. Nyt se täyttyy tekniikalla. Länsimetron ykkösvaiheella Otaniemessä oli hienoa ajaa lopulta valmiilla metrolla, kun aluksi oli ollut vain monttu, josta auringonsäteet paistoivat sisään.
Julkaistu alun perin Länsimetro-lehdessä 1/2019.