Palomies on aina minuutin hälytysvalmiudessa
Keltaisin heijastinliivein ja kypärin varustautuneet palomiehet marssivat kohti Kaitaan metrotunnelin suuaukkoa. Alkamassa on länsimetron kakkosvaiheen yhdeksäs pelastusharjoitus Kaitaalla – yhteensä harjoituksia on pidetty koko länsimetron rakentamisen aikana 42.
Harjoitusta johtaa paloesimies Janne Räsänen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Menossa on Räsäselle poikkeuksellinen viikko: länsimetro työllistää häntä koulutustehtävissä kahdeksasta neljään viiden viikon ajan. Tavallisesti palomiehet tekevät töitä vuorokauden tauotta – ja lepäävät sitten kolme vuorokautta.
Paloesimiehenä Räsänen johtaa Espoonlahden aseman ja vuoron toimintaa. Esimiestyöhön kuuluu henkilöstöhallintoa ja harjoitusten pitämistä – mutta pääsee hän mukaan hälytystehtäviinkin.
”Normaalisti työvuoro alkaa aamulla vuoronvaihdolla. Käydään läpi ajankohtaiset asiat ja tarkastetaan omien varusteiden ja auton kaluston kunto. Meidän on oltava aina minuutin lähtövalmiudessa, joten varusteiden on oltava heti kunnossa”, Räsänen sanoo.
Ensihoidosta siilien pelastamiseen
Tavallinen työpäivä voi pitää sisällään esimerkiksi harjoituksia tai valistusta päiväkodeissa tai kouluissa. Palomiehen arkeen kuuluvat myös liikuntatunnit – asemasta riippuen pelataan esimerkiksi sählyä tai jalkapalloa tai käydään salilla.
Varsinaisia hälytyksiä Espoossa tulee keskimäärin kolme vuorokaudessa. Tyypillisiä tehtäviä ovat esimerkiksi tieliikenneonnettomuudet ja ensivastetehtävät – palomiehet voivat antaa kiireellistä ensihoitoa, jos paloauto on lähempänä potilasta kuin ambulanssi. Palomiehet raivaavat myös esimerkiksi puita myrskytilanteissa ja sammuttavat maasto- ja rakennuspaloja.
”Joskus on kissojakin pelastettu puista. Vaikka kyllä ne kissat yleensä laskeutuvat ihan itse. Palomies saattaa rientää hätiin myös, jos siili tai muu pieni eläin on jäänyt jumiin”, Räsänen sanoo.
Koira käänsi hellannuppia
Kun tavarat on vuoron alussa laitettu paikoilleen, pääsee apu lähtemään minuutissa, ja sen tulisi olla paikalla taajama-alueilla viidessä minuutissa. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen vastuualue yltää Espoosta Hankoon ja Karkkilaan saakka. Alueella työskentelee noin 330 palomiestä; yhteensä henkilöstöä on yli 600. Yhtä aikaa vuorossa on aina 83 henkilöä. Määrä pysyy vähintään samana vuoden jokaisena päivänä juhlista ja pyhäpäivistä riippumatta.
Palomies saa onnistumisen kokemuksia esimerkiksi pelastaessaan ihmisen palavasta asunnosta. Räsäsellä itsellään oli tällainen tilanne vastassa viimeksi keväällä.
Palomies ei tosin ole immuuni tulipaloille. Myös Räsäsen omassa kodissa on palanut.
”Koira oli päässyt kääntämään hellannuppia. Palohälytin pelasti niin asunnon, omaisuuden kuin koirat. Naapuri kuuli hälyttimen ja hälytti palokunnan”, Räsänen kertoo.
Muutama sata työkalua
Palomiehet ovat aikamoisia monitoimimiehiä: he voivat erikoistua esimerkiksi vesisukellukseen, venemiehiksi, nostolavalla työskentelyyn tai ensihoitoon. Kaikkien palomiesten on hallittava mm. kemikaalisukellus, raivaustyövälineiden käyttö ja korkealla työskentely.
”Tämä on työ, jota oppii paljon tekemällä. Vanhemmilta saa hyviä vinkkejä”, Räsänen sanoo.
Myös autot ovat hyvin varusteltuja. Sammutusyksikössä on ”vähän kaikkea”: mm. letkuja, suihkuputkia, raivausta varten moottorisahoja ja laikkaleikkureita, tikkaat sekä ensihoitovarustus. Yhteensä välineitä on perustason autossakin muutama sata; erikoistyöskentelyyn tarkoitettu raivausauto on vielä monipuolisemmin varusteltu.
Hyvästä varautumisesta huolimatta työ on joskus raskasta, niin henkisesti kuin fyysisesti.
”Kunto testataan kerran vuodessa, aina on oltava savusukelluskunnossa. Kuntokriteerit pysyvät samoina iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja aika paljon tässä nähdään kaikkea”, Räsänen sanoo.
Janne Räsänen ei ole aina tiennyt haluavansa palomieheksi. Ammatti löytyi sattuman kautta: tyttöystävän äiti oli töissä Kuopion pelastusopistossa ja kannusti tutustumaan kouluun. Räsänen otti kutsun vastaan ja vaikuttui isoista autoista ja muista opiskelijoista.
”Ajattelin, että hyvän näköistä touhua”, hän hymyilee.
Tutustumiskäynti johti pyrkimiseen pelastajakurssille ja valmistumiseen 1,5 vuoden päästä. Räsänen pyrki töihin Espooseen, ja nyt takana on jo reilut 15 vuotta espoolaista pelastamista. Vuonna 2013 hän pyrki alipäällystökurssille, ja nyt Räsänen johtaa vuorossa ollessaan Espoonlahden asemaa.
Metro opettaa uutta
Metron parissa työskentely tarkoittaa palomiehille isoja muutoksia: maanalainen työskentely poikkeaa maanpäällisestä.
”Metro itsessään on uusi, siinä on paljon uutta tekniikkaa. Kyse on komplekseista rakennelmista, kun päällekkäin on useilla asemilla kauppakeskusta, asuintaloja ja metroa”, Räsänen sanoo.
Valmiissa metrossa tekniikka, kuten tehokkaat sprinklerit ja savunpoistojärjestelmät, auttavat pelastajia. Pelastuslaitos harjoittelee pelastamista maanalaisissa tiloissa useaan otteeseen niin rakentamisen aikana kuin valmiissa metrossa.
”Täytyy olla niin sanotusti ajatus mukana, kun lähtee tunneliin pelastamaan. On esimerkiksi huolehdittava siitä, että kaikki välineet saadaan kerralla mukaan – ylhäältä alas on pitkä matka, ei niitä ole aikaa lähteä hakemaan kesken kaiken”, Räsänen sanoo.
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on tehnyt jo länsimetron Ruoholahti-Matinkylä-vaiheella yhteistyötä Helsingin pelastuslaitoksen kanssa, jolle maanalaiset tilat ovat tutumpia. Toisaalta vanha ja uusi metro eroavat tekniikaltaan niin paljon, että uutta opittavaa on kaikilla.
”Harjoitukset ovat olleet todella hyödyllisiä. Pääsemme tutustumaan maanalaisiin olosuhteisiin ja harjoittelemaan välineiden käyttöä. Kaitaan harjoituksessa oli mukana kaksi yksikköä; toisen vastuulla oli tiedustelu- ja sammutustehtävä ja toinen keskittyi viestiyhteyden rakentamiseen maanpinnalle. Valmiissa metrossa kännykkäyhteydet tietysti toimivat, mutta rakentamisen aikana yhteydet on rakennettava. Yhteys on tärkeä silloin, jos tarvitaan esimerkiksi lisäresursseja tai jos tilanne muuttuu ”, Räsänen sanoo.