Kohdepäällikkö on työmaiden diplomaatti
Kohdepäällikkö Jukka Leinonen kaartaa autollaan sisään Kaitaan työmaan oranssien työmaa-aitojen välistä. Leinonen viettää täällä, Kaitaan työmaatukikohdassa, kolme tai neljäkin päivää työviikostaan. Autosta ulos astuttaessa päälle vedetään länsimetron oranssit liivit ja kypärä – työmaa-alueella liikutaan työmaavarusteissa, vaikka suuri osa Leinosen työstä on kokoustamista.
”Osan viikosta teen töitä työmaalla, osan toimistolla. Toimistolle sopii rauhallinen kirjallinen työ, ja voin pitää esimerkiksi yhteyttä suunnittelun ohjaukseen ja suunnittelijoihin. Työmaalla tapaan urakoitsijan edustajia ja osallistun erilaisiin palavereihin”, Leinonen sanoo.
Kohdepäällikön rooli on moninainen. Yhdessä muun kohdeorganisaation kanssa Leinonen valvoo urakoitsijan toimintaa, kuten kustannuksia ja aikataulussa pysymistä. Hän valmistelee työmaakokoukset ja toimii niiden puheenjohtajana. Tehtävään kuuluu myös laskujen tarkastaminen ja lisä- ja muutostöiden käsittely ja valmistelu. Kun urakka loppuu, kohdepäällikkö valmistelee vastaanottotarkastuksen ja taloudellisen loppuselvityksen.
”Metro kiinnosti mahdottomasti”
Leinonen on siinä mielessä perinteinen insinööri, että hän on aina pitänyt rakentamisesta.
”Kyllä jo pienenä poikana rakentelin kaikenlaista. Opettaja oli kuulemma koulussa todennut, että tuosta pojasta tulee vielä insinööri”, Leinonen kertoo.
Ennustus osoittautui todeksi, ja Leinonen valmistui Teknillisestä korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto) diplomi-insinööriksi erikoistumisalueinaan kalliorakennesuunnittelu ja geotekniikka. Hänellä on takanaan pitkä ura muun muassa Helsingin kaupungin geoteknisellä osastolla, VTT::n geotekniikan laboratoriossa, Maa ja Vesi Oy:ssä (nykyinen Pöyry Oy) sekä asiakasvastuupäällikkönä Rockplan Oy:ssä. Välillä Leinonen hyppäsi myös kiinteistöpuolelle, kun hän vastasi HYY-yhtymän rakennuttamisesta ja kiinteistöjen ylläpidosta.
Sitten kuvioihin astui Sweco PM ja ensin Pisararata, jossa raiteet tulivat tutuiksi. Kun eteen tuli mahdollisuus tulla tekemään metroa, Leinonen ei epäröinyt.
”Metro kiinnosti mahdottomasti! Harvoin pääsee mukaan näin pitkäkestoiseen ja mielenkiintoiseen hankkeeseen”, hän sanoo.
Espoossa asuva Leinonen käyttää itsekin joukkoliikennettä – varsinkin suunnatessaan Helsingin keskustaan päin. Lomamatkat taittuvat autolla ja moottoripyörällä.
”Koen metron eduksi sen, ettei tarvitse katsoa aikatauluja. Oma lähin pysäkkini on Urheilupuisto”, Leinonen kertoo.
Toinen jalka työmaalla, toinen toimistolla
Kohdepäällikkö toimii Suomen suurimmassa infrahankkeessa lenkkinä urakoitsijan ja tilaajan välillä. Hän on myös osa länsimetron muuta rakennuttajaorganisaatiota: siinä missä valvojat valvovat urakkasuoritusten toteutumista, valvoo kohdepäällikkö sitä, että pysytään ennalta tehdyissä sopimuksissa. Kohdeorganistaatiota johtavat rakennuttajapäälliköt huolehtivat pääosin sidosryhmäyhteistyöstä. Kohdepäällikön osa sijoittuu organisaation keskelle – toinen jalka on aina työmaakopissa, toinen toimistolla.
Metro on lisäksi laaja kokonaisuus, johon kuuluu louhinta- ja rakennustöiden lisäksi taloteknisiä sähkö- ja LVI-töitä – sekä paljon muuta.
Kuinka yksi ihminen voi pitää kaikkia näitä lankoja käsissään?
”Ei yhden ihmisen tarvitsekaan hallita kaikkea. Omilla tekniikka-aloillaan on omat asiantuntijansa ja valvojansa – tärkeintä on se, että hahmottaa kokonaisuuden”, sanoo Leinonen.
Työssä vaaditaan kuitenkin pitkäjänteisyyttä.
”Lehmänhermot on hyvä olla. Tarvitaan neuvottelutaitoja, kun joutuu työskentelemään monen eri osapuolen kanssa. Täytyy osata olla ihmisten kanssa tekemisissä, ei insinööri tässä pärjää vain laskemalla. Sanoisin, että kyllä tässä diplomaatin lahjat tulevat tarpeeseen”, Leinonen sanoo.