Juttu on julkaistu alun perin Länsimetro-lehdessä 1/2013.
Rakennesuunnittelija katsoo sadan vuoden päähän
Jukka Oja-Lipastin sekä muiden Länsimetro-hankkeen rakennesuunnittelijoiden tehtävänä on varmistaa, että nyt rakennettavan metron kyytiin voivat hypätä matkustajat vielä seuraavallakin vuosisadalla.
Samaan aikaan kun Länsimetron louhinnat tänä vuonna valmistuvat, syntynyttä tilaa aletaan jo täyttää. Mutta mitä tunneliin ja asemille on louhintojen jälkeen luvassa – mistä valtavan tyhjän tilan sisustustyöt alkavat?
– Ensimmäisenä tehdään aina perustukset, eli asemien ja teknisten tilojen sisustus aloitetaan betonirakenteista. Näiden piiriin kuuluvat myös porraskuilut, tasorakenteet ja seinät. Myös radan varrelle aletaan pystyttää rakenteita tunneliin, yhdystunneleihin sekä poistumisteille, projektipäällikkö ja rakennesuunnittelija Jukka Oja-Lipasti luettelee.
Länsimetron asemille ja tunneliin muodostuvien rakenteiden suunnitelmat ovat menneet Oja-Lipastin ja muiden rakennesuunnittelijoiden tiukan seulan läpi.
– Meillä kaikilla on ollut erityisen kirkkaana mielessä tavoite tehdä kestävää ja turvallista metroa maan alle. Tällöin rakenteet on mitoitettava sen mukaan, että ne varmasti kestävät käytön tuomia rasituksia vuosisatoja. Valittavien ratkaisujen ja materiaalien on kestettävä varmasti 100 vuotta, tai ainakin niiden on oltava helposti huollettavissa, Oja-Lipasti huomauttaa.
Painavat rakenteet – ja vastuu
Pitkän käyttöiän lisäksi Länsimetron rakentamisessa on tiettyjä erityispiirteitä, joita rakennesuunnittelijat ovat joutuneet ottamaan huomioon.
– Kalliossa kiinni oleviin rakenteisiin kohdistuu paljon pakkovoimia. Maanpäällisissä rakennuksissahan tällaisia jännityksiä ei normaalisti tule, koska ne pääsevät ”elämään” vapaasti. Kalliosta huokuva kosteus ja metron aiheuttamat erilaiset kuormitukset pitää ottaa huomioon, puhumattakaan ihmisvirtojen tuomasta kuormasta – ja julkisen tilan vaatimasta ehdottomasta turvallisuudesta, Oja-Lipasti esittää.
Haastava ja ainutlaatuinen hanke vaatii rakennesuunnittelijoilta paljon, sillä raskaiden rakenteiden ohella työtoimenkuvaan kuuluu painava vastuu.
– Tässä pitää osata tekniset asiat ja tietää, mikä on urakoitsijan toteutettavissa: mitkä asiat vaikuttavat toisiinsa, minkä paksuiset ja kokoiset rakenteet tarvitaan, ja mitkä materiaalit ovat sopivia. On löydettävä ratkaisu, jolla toteutus syntyy kaikkia tyydyttävällä ja normit täyttävällä tavalla, Oja-Lipasti summaa.
Pitkiä päiviä maailman turvallisimman metron eteen
Pelkkä tekninen osaaminen ei Oja-Lipastin työssä riitä, sillä ammatti vaatii aikataulujen hallintaa ja vuorovaikutustaitoja. Viestit kulkevat taajaan rakennesuunnittelijan ja tilaajan, rakennuttajan, urakoitsijan sekä lukuisten suunnittelijoiden välillä – viranomaisia unohtamatta.
– Palavereita on joskus jopa neljä päivässä. Lisäksi sähköpostiin kolahtaa käsittelyä vaativia viestejä yli sata päivässä. Ensimmäiset yhteydenotot tulevat aamuvarhaisella, ja viimeiset sähköpostit saapuvat yleensä puoliltaöin, Oja-Lipasti kuvailee.
Kun päivät ovat pitkiä ja kiireisiä ja vaativat välillä hyppäämistä tehtävistä toiseen, työ on haastavaa, mutta samalla myös erittäin mielenkiintoista.
– Tämä on ainutlaatuinen hanke Suomessa: eteemme on tullut mahtavia, Suomessa ennen näkemättömiä asioita. Esimerkiksi turvallisuusratkaisut on viety hyvin pitkälle, sillä suunnittelemme ja rakennamme maailman turvallisinta metroa. Asiaa on edistämässä hyvin motivoitunut ryhmä – mistä koko porukka kyllä ansaitsee kiitoksen, Oja-Lipasti lopettaa.