Juttu on julkaistu alun perin Länsimetro-lehdessä 1/2010.
Konttori 30 metriä maan alla
Porajumbon operaattori Aleksi Sarén saa Lemmikäinen Infran työmaapäällikkö Jarkko Hyytiäiseltä tietokoneella tehdyt porausmallit muistitikulla ja astelee työmaan halki lähes kuudenkymmenen tonnin painoisen keltaisen porajumbon, Iiriksen, luo ja nousee sen kabiiniin, syöttää tiedot koneeseen ja ryhtyy työhön.
Sarén on yksi Ruoholahden metrotyömaan kahdestatoista työmiehestä, joiden tehtävänä on louhia Rouholahden ajotunnelia ja uutta metrotunnelia.
Sarén poraa paikat räjähdepanoksille Iiriksen ohjaamosta, joka muistuttaa oikeastaan pientä videopelihallia kaikkine ohjaimineen ja näyttöineen. Sarén kohdistaa laserilla porat paikoilleen, ja terä työntyy hiljalleen monen metrin syvyydeltä kallioon.
Sarén antaa panostajalle merkin, kun hän on saanut viimeisen paristakymmenestä reiästä valmiiksi. Panostaja nousee Iiriksen etuosassa olevan korin avulla asettamaan räjähteet paikoilleen. Käsityönä tapahtuva panostus vie helposti pari tuntia. Värikkäät sytytyslangat yhdistävät räjähteet toisiinsa.
Myös räjäytys on tietokoneella ohjelmoitua toimintaa. – Panokset räjähtävät millisekunnin erolla toisistaaan, vasemmalta oikealle. Panostuksen ja ajastuksen seurauksena kallioseinämä lohkeaa siististi kasaan: se aukeaa kuin vetoketju, selittää työmaan valvoja Timo Kotineva.
Työmaan prinsessa
Nykyaikaisen metrotunnelin louhiminen ei olisi mahdollista ilman nykyaikaisia laitteita. Kestävää tunnelia ei syntyisi esimerkiksi ilman ruiskutusrobottia, jonka rappausjälki on tuttua esimerkiksi vanhempien metroasemien katoista.
Työmaan ehdoton ykkönen on Iiris. Iiris on tietokoneohjattu kolmipuominen porajumbo, jolla on painoa 60 tonnia. Louhinnassa se poraa kuuden metrin syvyyteen, mutta sillä voidaan porata yli 20 metrin matkoja.