Sähkövalvoja varmistaa, että virtaa kulkee tunnelissa, valvontakameroissa ja turvalaitteissa
Länsimetron sähkövalvoja Ismo Penttinen liikkuu työpäivinään big roomin ja työmaiden välillä. Valmiissa metrossa sähköä tarvitaan muun muassa tärkeiden turvajärjestelmien toimintaan.
Länsimetron Matinkylä–Kivenlahti-osuudella ratalinjan sähkövalvojana työskentelevä Ismo Penttinen kaartaa autollaan rataurakan työmaatukikohtaan, Hyljetien kuilulle. Pihalla näkyy jo suuri pino keltapintaisia suojaputkia, joiden sisällä kulkee valmiissa metrossa sähkökaapeleita.
– Suojaputket kulkevat valmiissa metrossa tunnelin reunalla ja osittain esimerkiksi yhdystunneleiden kohdalla kiskojen alla. Sähkötyöt tunnelissa etenevät kerroksittain – lähdemme liikkeelle suojaputkitasosta,
kaapelikouruista ja myöhemmin sähkö- ja tiedonsiirtokaapeleita kulkee myös seiniin asennetuilla kaapelihyllyillä ja katossa, kertoo Penttinen.
Penttisen tehtävänä on valvoa ratalinjan sähkötöiden laatua – valmiin metron on oltava turvallinen ja toimiva. Nyt päivät kuluvat vielä enemmän toimistolla, mutta maalis–huhtikuussa 2019 sähköistystyö etenee
tunnelissa, ja tuolloin Penttinen viettää jo enemmän aikaa Hyljetien kopeilla kuin Länsimetron big roomissa.
Rakennusurakan alkaessa sähkötöissä varmistetaan ensimmäisenä, että työmaa saa tarvitsemansa työnaikaisen sähkön – sitä tarvitaan muun muassa tunnelin valaistukseen ja vuotovesipumppujen toimimiseen. Penttinen näyttää esimerkkinä Finnoon ratatunnelin osuudelle asennettua sähkökeskusta, josta syötetään sähköä ratalinjalle.
– Kun teen työmaakatselmuksia ja tarkastan väliaikaisia keskuksia, kiinnitän huomiota muun muassa siihen, että kaapelit on hyvin kiinnitetty tunnelin seinään ja asennettu tiukkaan kaarikiinnikkeillä omiin liitoskohtiin keskuksessa. Pistorasioiden kansien ja kaapeleiden on oltava ehjiä ja vesitiiviitä ja vikavirtasuojakytkimet kunnossa, Penttinen kuvaa.
Valmiissa metrossa sähkönsaanti on turvattu
Esimerkin valmiin metroaseman sähkötöistä tarjoaa Tapiolassa vuonna 2019 avautuva uusi, eteläinen sisäänkäynti. Nytrakenteilla ovat uuden sisäänkäynnin liukuportaat, hissikuilu ja tekninen kuilu. Sähkötöitä on sovitettava yhteen muun muassa ilmanvaihtotekniikan kanssa niin, että kaikki tarvittava tekniikka mahtuu paikoilleen.
Sähköä tarvitaan valmiissa metrossa mitä erilaisimpiin järjestelmiin – esimerkiksi turvavalojärjestelmään, äänievakuointiin, savunpoistoon, ylipaineistukseen sekä palomiesja evakuointihissien toimintaan.
Yhteensä erilaisia järjestelmiä on 52. Kunkin järjestelmän kaapeleilla on omat reittinsä – esimerkiksi palonkestävät kaapelit kulkevat omia reittejään palonkestävillä hyllyillä.
– Tärkeää on myös varmistaa, mitä eri järjestelmiä on kytketty minkäkin sähköverkon varaan. Meillä on täällä niin sanottua normaalisähköä, mutta myös varavoimaa ja täysin akkuvirralla varmistettua sähköä. Parhaiten on varmistettu matkustajaturvallisuutta turvaavien järjestelmien sähkönsaanti tilanteessa kuin tilanteessa, Penttinen kertoo. Turvallisuus varmistetaan myös johtamalla tärkeimpiin järjestelmiin virtaa kahden kaapelin kautta – jos toiseen tulee vika, toinen toimii. Poistumisteissä kaapeleita on myös palo-osastoitu erillisillä palokoteloinneilla.
Sähköä muuhunkin kuin kiskoille – tietoliikenne tärkeä osa metroa
Sähköä tarvitaan metrossa muuhunkin kuin itse metrojunan kulkemiseen. Automaatiokeskuksesta löytyvät muun muassa videovalvonnan sähköjohdot. Kuva välittyy valokuitukaapeliverkkoa pitkin HKL:n Herttoniemen valvomoon.
Videovalvonnan lisäksi automaatiokeskuksesta löytyy muun muassa valaistuksen ohjaukseen, LVI-automaatioon, ilmanvaihtoon ja lämmitykseen liittyviä kaapeleita. Määrällisesti eniten
tilassa on tietoliikennekaapeleita.
– Pikkupojasta lähtien olen ollut kiinnostunut tekniikasta ja tykännyt rakennella kaikenlaista. Pidän haasteista ja siitä, että miettimistä riittää. Työskentely big roomissa muiden asiantuntijoiden kanssa yhdessä
on auttanut monissa tilanteissa. Rakennustekniikka ja automaatio menevät koko ajan eteenpäin – turvallisuusvaatimukset kehittyvät, samoin työvälineet, Penttinen sanoo.
Teksti on julkaistu alun perin Länsimetro-lehdessä 2/2018.