Viestintäpäällikkö Marianne Partanen on haastatellut Länsimetron asiantuntijoita. Asiantuntijatarinoiden tavoitteena on tehdä näkyväksi metroinfran omistajan työtä ja tuoda esiin ihmisiä teknisten ratkaisujen ja mittavan infrakokonaisuuden takaa. Tämän jutun kohdalla roolit menevät hetkeksi sekaisin. Tällä kertaa ääneen pääsee asiantuntija-artikkeleiden kirjoittaja itse.
Kuka olen? Mitä teen Länsimetrossa?
Olen Marianne Partanen ja työskentelen Länsimetron viestintäpäällikkönä.
Aloitin Länsimetro-projektin viestintäasiantuntijana asukasviestinnän parissa. Mittavan rakennushankkeen jälkeen viestintätyön luonne on muuttunut yhdessä organisaation kanssa.
Pienessä asiantuntijaorganisaatiossa työni on nykyisin hyvin monipuolista. Teen viestintäsisältöjä, kuten näitä asiantuntijajuttuja, ja suunnittelen laajemmin viestinnällisiä kokonaisuuksia. Lisäksi työskentelen asemien elävöittämisen parissa. Tässä kokonaisuudessa teen yhteistyötä eri toimijoiden kanssa esimerkiksi kaupungin kulttuuritoimijoiden, kasvatuksen ja koulutuksen toimijoiden sekä kestävän kehityksen parissa toimivien tahojen kanssa.
Mikä on suosikkiasemani?
Nostan suosikikseni Kaitaan aseman, koska samaistun metroaseman tarinaan. Asemalla olevan Antti Tantun taideteoksen nimi ”Juurtuminen” viittaa paikoilleen asettumiseen ja asuinympäristön muuttumiseen tutuksi. Juurtuminen ei tapahdu hetkessä: tarvitaan aikaa, elämäntapahtumia ja kanssaihmisiä. Kaikkien asemien arkkitehtuurissa ja taideteoksissa on piirteitä asemaympäristöistä. Ensimmäisinä länsimetro-vuosinani pääsin sukeltamaan näiden tarinoiden maailmaan, ja opin katsomaan metroympäristöjä uusin silmin.
Mikä on työssäni parasta?
Työssäni parasta on tehtäväkentän laajuus. Alkuvuoden aikana olen ollut mukana tukemassa vastuullisuus- ja strategiatyötä sekä pyörien liityntäpysäköinnin kehittämistä. Monipuolinen työnkuva tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia oppia uutta ja tarkastella metroa ja infraa eri näkökulmista. Tämä auttaa myös hahmottamaan, miten viestintä tukee organisaation tavoitteita eri tasoilla.
Pienessä organisaatiossa arvostetaan halua tarttua tehtäviin myös oman tontin ulkopuolelta. Tämä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden perehtyä erilaisiin teemoihin ja oppia jatkuvasti uutta.
Mitä olen oppinut Länsimetron asiantuntijoista?
Asiantuntijatarinoiden myötä minulle on kirkastunut, kuinka vahvaa ja ainutlaatuista osaamista Länsimetrossa on. Toimimme Suomessa harvinaisella tehtäväkentällä – maanalaisen metroinfran omistajana ja kehittäjänä.
Ihmisten tarinoiden kautta hyvin tekninen käsite, metroinfran omistaminen, on avautunut konkreettiseksi: millaisia työtehtäviä siihen kuuluu ja kuinka monenlaista asiantuntijuutta se vaatii. Eri alojen osaajat tarkastelevat samaa metroinfraa eri näkökulmista, ja nämä keskustelut ovat syventäneet omaa ymmärrystäni metrosta kokonaisuutena.
On ollut erityisen antoisaa linkittää yksittäisten asiantuntijoiden työ osaksi laajempaa kokonaisuutta – ja samalla tehdä näkyväksi työtä, joka usein jää matkustajille ja suurelle yleisölle näkymättömäksi.
Millainen on viestinnän rooli infraa omistavassa organisaatiossa?
Viestinnän tehtävä infraorganisaatiossa on ennen kaikkea tehdä monimutkaisesta ymmärrettävää. Infra ei ole vain teknisiä ratkaisuja ja investointilukuja, vaan sillä on suora vaikutus ihmisten arkeen. Kun ratkaisuja ja niiden hyötyjä pystytään kuvaamaan selkeästi, myös suurten investointien merkitys avautuu laajemmalle yleisölle.
Mikä työssäni on haastavinta?
Länsimetron työ on luonteeltaan hyvin teknistä, ja insinöörimäinen ajattelu on organisaatiossa vahvasti läsnä. Itselläni ei ole insinööritaustaa, vaan tarkastelen asioita usein myös arkisesti ihmisten ja käyttäjien näkökulmasta: mitä hyötyä teknisestä ratkaisusta on metromatkustajalle tai investoinnista kaupunkilaiselle.
Eri ajattelutapojen yhteensovittaminen on välillä ollut haastavaa, mutta samalla äärimmäisen opettavaista. Uskon, että infra-alalla tarvitaan entistä enemmän kykyä puhua asioista myös maallikolle ymmärrettävällä tavalla – jotta ala koetaan merkityksellisenä ja houkuttelevana.