Kuukausi: helmikuu 2021

Länsimetrosta löytyy monia maailmalla harvinaisia paloturvallisuuden ratkaisuja. Metroa rakennetaan viranomaisvaatimusten mukaan, jotka varmistavat, että metrosta tulee kansainvälisessä mittakaavassa hyvin turvallinen.

Kun Juha-Pekka Laaksonen lopetti luentonsa Kööpenhaminassa syyskuussa 2014, yleisö odotti ensin hiljaisuuden vallassa. Laaksonen oli kertonut kansainvälisille kollegoilleen länsimetron paloturvallisuudesta. Hän on työskennellyt länsimetron ensimmäisessä vaiheessa vastaavana paloteknisenä suunnittelijana ja toisessa vaiheessa paloteknisten toteutussuunnitelmien ulkopuolisena tarkastajana.

– Mietin, että mitähän nyt. Mutta ensimmäinen kommentti oli, että miten teillä voi olla siellä kaikki mahdolliset turvallisuusvempeleet, mitä on keksitty, Laaksonen kertoo.

Länsimetrossa on tosiaan paloturvallisuusratkaisuja, joita ei muualta löydy. Jo materiaalit on valittu niin, etteivät ne syty helposti. Kehitysvaiheessa junista otettiin koepaloja, joita testattiin VTT:n laboratoriossa, jotta tiedettäisiin miten ne palavat.

– Päädyimme 40 megawatin mitoituspaloon, jota vielä nostettiin myöhemmin. Erityistä oli se, että teimme kokeet itse; muualla usein tukeudutaan yleisiin tutkimustuloksiin. Maailmalla on paljon metroja, joiden mitoitus perustuu vain 5–10 MW:n paloon, Laaksonen sanoo.

Evakuointihissit maailman ensimmäisiä

Kun länsimetrossa havaitaan palo, hälytys käynnistyy automaattisesti. Se välittyy hätäkeskukseen, joka välittää sen pelastuslaitokselle. Yleisölle kerrotaan ensin, että palohälytys on lauennut – ja sitten kehotetaan käyttämään lähintä uloskäyntiä. Automaattiset kuulutukset nopeuttavat poistumista.

– Kuulutusjärjestelmä on poikkeuksellisen laaja, sanoo Laaksonen.

Hälytyksen jälkeen alaspäin johtavat liukuportaat pysähtyvät ja ylöspäin vievät jatkavat kulkuaan. Liikuntarajoitteisia varten jokaiselta metroasemalta löytyy palonkestävät evakuointihissit.

– Missään muualla ei tällaisia evakuointihissejä ole, sanoo Laaksonen.

Turvallisesti tunnelista pois

Tulipalon sattuessa metro yleensä ajaa seuraavalle asemalle. Jos juna kuitenkin jää tunneliin, on poistuminen silti tehty mahdollisimman helpoksi. Junan lattianrajasta on noin 1,1 metrin matka raidetasolle. Länsimetroon on kuitenkin rakennettu poistumistaso, joka sijaitsee 20–30 cm:n korkeudella junan lattiasta. Junasta on helppo astua ulos tunnelissakin.

– Tällaiset poistumistasot ovat harvassa. Meillä se on poikkeuksellisen leveä, 1,2 metriä. Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa kulkutila junan vieressä on vain 70 cm, eikä sitä ole korotettu kuten länsimetrossa, Laaksonen sanoo.

Monissa vanhemmissa metroissa metrojunat kulkevat vierekkäin samassa tunnelissa. Länsimetrossa ne on erotettu erillisiin tunneleihin, joten palo saadaan eristettyä aina vain toiseen. Matkustajat pääsevät kuitenkin siirtymään turvaan viereiseen tunneliin palo-oven kautta, joka sulkeutuu perässä.

– Länsimetron tunneliverkoston katkaisevat palo-ovet ovat harvinaisia. Itse palon lisäksi ne rajoittavat myös esimerkiksi myrkyllisten kaasujen leviämistä, Laaksonen sanoo.

Yhdystunneleita on rakennettu tunnelien välille noin 150 metrin välein – kun esimerkiksi Lontoon uudessa maanalaisessa junajärjestelmässä niitä on 500 metrin välein.

– 150 metrin väli perustuu tietokoneella tehtyihin simulointeihin. Sillä välillä tunnelista ehtii hyvin pois, vaikka tulipalo olisi voimakas ja metro täynnä ihmisiä, sanoo Laaksonen.

Tunnelista voi poistua myös asemien välille rakennettujen pystykuilujen kautta.

Palo-osastointi ja sprinklerijärjestelmä täydentävät toisiaan

Metroasemat on rakennettu usein kauppakeskusten yhteyteen, mutta metroon liittyvät tilat on suojattu hyvin tulipalolta. Junapalossa savu ei pääse laituriosastoa ylemmäs, koska sitä imetään pois liukuportaiden ulkopuolelta ja palo-ovet estävät savun pääsyn liukuportaisiin. Jos savuhaituva livahtaakin oven ohi, on liukuportaissa tehostettu savunpoisto.

Kaikissa länsimetron asemien tiloissa on automaattinen sammutusjärjestelmä. Se sitoo lämpöä nopeasti, ja palo voi sammua jo ennen palokunnan ehtimistä paikalle. Myös automaattinen savunpoisto poistaa samalla lämpöä.

– Tunneleissa meillä on kuusinkertainen savunpoisto esimerkiksi Lontoon uuteen Crossrailiin verrattuna, Laaksonen sanoo.

Ruotsalaiset ottivat oppia

Kun palokunta saapuu paikalle, on heidän ajoneuvoilleen varattu tilaa. He pääsevät kulkemaan omia kulkureittejään asemalle ja tunneliin, ja palokunnalle on varattu omia vesi- ja sähköpisteitä. Sammutusvettä suihkuaa komeat 2 400 litraa minuutissa. Tämäkin on kansainvälisesti huippuluokkaa, maailman metroissa vastaava lukema on yleensä 1 000– 1 900 litraa.

Alhaalla pelastushenkilökunta saa yhteyden toisiinsa radion tai palokunnan käyttöön varatun lankapuhelimen avulla. Asemien molemmista päistä löytyvät kiskokärryt, joiden avulla raskaita varusteita ja potilaita voidaan kuljettaa radalla.

– Meidän piti rakentaa maailman turvallisin metro, ja sellainen se on, kun tarkastellaan länsimetroa kokonaisuutena. Meillä on niin paljon toisiaan varmistavia järjestelmiä. Tukholman metrolaajennuksen tekijätkin ovat käyneet ottamassa meiltä oppia useampaan otteeseen, Laaksonen sanoo.

Teksti: Saija Räsänen

Artikkeli on julkaistu myös Länsimetro 1/2017-lehdessä. Lehti on luettavissa myös verkossa.